Matka ei ole vain tie kartalla. Se on tapa elää.

Olen Henna. Nainen, joka on vuosien varrella huomannut, ettei elämän tarvitse mennä valmiiksi piirrettyjen viivojen mukaan. Joskus suunta löytyy suunnittelemalla, joskus kokeilemalla ja toisinaan vasta sitten, kun on ensin uskaltanut kääntyä kokonaan toiseen suuntaan.

Olen rakentanut omaa elämääni pala palalta, tehnyt töitä, ottanut vastuuta ja kulkenut polkuja, joita en välttämättä olisi nuorempana osannut edes kuvitella. Matkan varrelle on mahtunut monenlaista, mutta yksi asia on säilynyt: halu päättää itse, millaista elämää haluan elää.

Minulle vapaus ei tarkoita sitä, ettei olisi vastuuta tai velvollisuuksia. Se tarkoittaa sitä, että niiden rinnalla saa olla myös omia haaveita. Että jossain vaiheessa voi pysähtyä kysymään itseltään, mitä minä oikeastaan haluan. Ja että vastauksen perusteella saa myös tehdä muutoksia.

Minun elämässäni yksi tällainen muutos on ollut tien päälle lähteminen.

Nykyään matkakumppaneinani ovat Retku, retkeilyautoni, ja Yoshi, basset hound, jolla riittää omia ajatuksiaan maailman menosta. Yhdessä kuljemme milloin lähelle, milloin kauemmas. Välillä suunnitelmat pitävät, välillä eivät. Eikä se aina haittaa. Usein juuri niistä hetkistä, joita ei voinut etukäteen suunnitella, syntyvät parhaat muistot.

Matkailun lisäksi minua kiinnostavat elämän pienet yksityiskohdat, kauniit maisemat, hiljaiset hetket ja ajatukset, jotka saavat katsomaan asioita vähän eri tavalla. Kaiken ei tarvitse olla suurta ollakseen merkityksellistä. Joskus riittää hyvä kahvi, sopiva pysähdyspaikka ja tunne siitä, että juuri tässä on hyvä olla.

Miksi sitten Ilman karttaa?

Koska elämä ei aina kysy, olemmeko valmiita. Eikä kaikkeen tarvitse olla karttaa, reittisuunnitelmaa tai valmista vastausta.

Uskon, että ihminen saa muuttua, aloittaa uudelleen ja valita toisin. Ikä ei poista haaveita eikä menneisyys määrää jokaista tulevaa askelta. Joskus on vain päätettävä, ettei halua enää kulkea samaa reittiä.

Kirjoitan tätä blogia ennen kaikkea itseäni varten. Haluan tallentaa matkoja, kokemuksia, maisemia ja niitä pieniä hetkiä, jotka muuten saattaisivat ajan myötä unohtua. Haluan, että minulla on paikka, johon voin palata myöhemmin muistelemaan, missä olen kulkenut, mitä olen nähnyt ja miltä elämä on eri vaiheissa tuntunut.

Haluan tallentaa tänne myös ajatuksia. Muistuttaa itseäni siitä, ettei elämän tarvitse kulkea valmiiksi piirrettyä reittiä eikä omia haaveita tarvitse laittaa sivuun vain siksi, että elämä on jo tietynlaiseksi rakentunut. Saan muuttaa suuntaa, kokeilla uutta ja elää omannäköistäni elämää.

Ehkä juuri siksi tämä blogi on nimeltään Ilman karttaa. Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen. Joskus riittää, että lähtee liikkeelle ja antaa elämän näyttää, minne se vie.

Jos joku muukin löytää näistä tarinoista ajatuksen, muiston tai rohkeutta kulkea omaa polkuaan, se on hienoa. Mutta ennen kaikkea nämä ovat minun muistoni, minun kokemukseni ja minun matkani.

Sinun ei tarvitse lähteä toiselle puolelle maailmaa muuttaaksesi suuntaa. Joskus riittää, että katsot omaa elämääsi ja kysyt, voisiko se olla vähän enemmän sinun näköisesi.

Kiva, kun olet täällä.

– Henna