Pieni hiekkatie vei ensimmäiseen Norjan yöhön

Nyt ollaan Norjassa.

Ensimmäinen pysähdys on tietenkin Skibotnissa. Kävelemme kylän läpi, ihmettelemme maisemia ja käymme syömässä. Ja sitten pitää ottaa Yoshista kuva tutulla paikalla Skibotnin kyltin alla.

Samalla paikalla otettiin kuva myös vuosi sitten.

Vuosi on mennyt, Yoshi on kasvanut ja nyt me seisomme taas saman kyltin alla, uuden Norjan matkan alussa. Kuvista saa myöhemmin hauskan vertailuparin – pieni Yoshi viime vuonna ja vähän isompi maailmanmatkaaja nyt.

Skibotnista jatkamme matkaa ja alan katsella meille yöpaikkaa.

Ajan meidät isolta tieltä pienemmälle tielle. Ajamme sitä hetken, kunnes huomaan vielä yhden, entistä pienemmän hiekkatien lähtevän alas rantaan.

Mitähän siellä on?

Stoppaan Retkun tien pieleen ja juoksen kurkkaamaan, minne tie johtaa. Rannassa näkyy hyvä tasainen parkkipaikka ja paikallisten venevajoja.

No sinnehän me mennään.

Ajan Retkun alas rantaan ja löydämme aivan mahtavan yöpaikan. Vuoret nousevat ympärillä, vesi on melkein tyyni ja rannassa on rauhallista. Juuri sellainen paikka, jota ei olisi osannut suunnitella etukäteen eikä välttämättä edes löytänyt kartasta.

Piti vain huomata pieni hiekkatie ja lähteä katsomaan, mihin se vie.

Illan mittaan rannassa alkaa käydä paikallisia. Joku tulee kalastamaan, toiset piknikille. Minulle tarjotaan kahvia ja myöhemmin pyydetään Yoshin kanssa mukaan nuotiolle.

Siinähän me sitten istumme ensimmäistä iltaamme Norjassa paikallisten kanssa nuotion äärellä.

He kertovat, että tämä on heidän ensimmäinen oikein lämmin, tyyni ja aurinkoinen päivänsä koko kesänä.

Ja juuri siihen päivään me satumme paikalle.

Ei olisi voinut paljon paremmin osua.

Aurinko paistaa, vesi kimmeltää ja vuoret ympäröivät meitä joka suunnasta. Yoshi tutkii rantaa ja minä istun iltaa ihmisten kanssa, joita en vielä hetkeä aikaisemmin tiennyt olevan olemassakaan.

Tällaiset hetket ovat yksi syy siihen, miksi en halua suunnitella matkojani liian tarkkaan.

Joskus pitää kääntyä isolta tieltä pienemmälle. Ja sitten vielä vähän pienemmälle. Pysäyttää auto ja käydä katsomassa, mitä hiekkatien päässä on.

Tällä kertaa siellä odotti ensimmäinen yömme Norjassa.

Tyyni ranta, paikallisten venevajat, kuppi kahvia ja nuotio uusien tuttavuuksien kanssa.

Aamulla maisema näyttää taas hieman erilaiselta. Vuorten rinteillä roikkuu sumua ja suuri lintuparvi nousee veden ylle. Edellisen illan lämmin aurinko on poissa, mutta paikka on edelleen yhtä hieno.

Juon aamukahvini Retkun vieressä ja katselen vuoria.

Ensimmäinen Norjan yö on takana.

Ja jos tämä oli vasta alkua, niin mitä kaikkea edessä vielä mahtaakaan olla.