Let´s go lehmät – navetta palaa

Tiistaiaamu – aamukahvi naamariin, koiralle ruokaa ja pikatarkistus vielä, että kaikki on mukana. Kahvinkeitin pois päältä, ovet lukossa. Yoshi häkissä. Ei muuta kun let´s go.

Ensimmäinen päivä on lähinnä ajamista. Välillä pysähdymme jaloittelemaan, syömään ja ihmettelemään hetken maailmaa tien reunalta. Illaksi saavumme Kalajoelle ja etsimme puskaparkin yöksi.

Iltakävely, iltatoimet ja nukkumaan.

Siinähän se päivä hurahti pyörien päällä.

Ensimmäiset kilometrit ovat takana, mutta matka on vasta alkamassa.

Keskiviikkoaamuna ei sitten enää turhia tunnelmoida. Kahvit naamaan, koira paskalle ja takaisin tien päälle.

Oulussa pitää käydä ajamassa uusi Hailuodon silta.

Kun saavun sillalle ja näen tien kaartuvan edessä ylöspäin, tulee hetkeksi sellainen tunne kuin maisemassa ja tien muodossa olisi jotain tuttua.

Se on kuin pienoismalli Norjan Atlantin väylästä ja sen meren yli kaartuvien siltojen letka. Hetken ajan tuntuu siltä kuin olisimme hypänneet suoraan keskelle Norjaa, vaikka olemme vasta Oulussa.

Pieni esimakuhan tämä taitaa olla siitä, mitä olemme lähteneet etsimään.

Matka jatkuu ja pikkuhiljaa maisemassa alkaa näkyä merkkejä siitä, että olemme saapumassa Lappiin. Lopulta pääsemme napapiirille, jossa on tietysti otettava Yoshista kuva kyltin edessä.

Yoshi pällistelee napapiirikylttiä sen näköisenä kuin yrittäisi ymmärtää, miksi ihmeessä taas poseerataan keskellä ei mitään. Minulle se on kuitenkin pieni merkkipaalu.

Sitä ollaan ny Lapissa.

Poroja, toinen toistaan komeammilla sarvillaan. Siellä ne jolkottelevat arvokkaasti keskellä ajotietä ilman huolen häivää.

Tervetuloa Lappiin. Samaa toivottelemaan tuli suuri urosporo.

Ajan vielä, jos Muonioon asti jaksaa niin sitten pääsis jo huomenna Norjan puolelle. Kyllähän aina löytää puskaparkin itelle ja autolle, mutta kun pitää ajatella tota koiraa, et pääsee lenkille kanssa niin se rajoittaa puskailua. Aina ollaan kyllä jokin paikka löydetty ja niin löysimme tälläkin kertaa ja oikein hienon paikan löysimmekin, korkealla kukkulalla Muonion kylän keskellä kohoavan kirkon pihan.

Yoshi odottaa kiltisti, että äiti saa vaatetta lisättyä kun auringon paisteesta huolimatta asteita on vaan muutama. Hyi vittu, ihan oikeesti, et on kylmä ja pakkasta pitäs oikee yöllä tulla. Ei helevatti, lähetään takas kotti. No, yks hyvä puoli täs on – ei oo hyttysii.

Ei kun reippaana lenkille vaan, onhan tässä jo istuttu jokunen tunti taas.

Eih mitä nyt, mikä toi ääni oli? Ja Yoshi, tottakai se hokas saman kun minä. PORO! Se siitä rauhallisesta iltakävelystä sitten. Flexi kireeks ja menoks. Yoshi ampaisee päättäväisesti uuden tuttavuuden perään. Siinä minä sitten käsi suorana takakenossa koetan epätoivoisesti estää Yoshia pääsemästä liian lähelle tätä sarvipäätä. Onneksi se meni yhden talon pihan roskiksen taakse piiloon ja Yoshi jäi haistelemaan sen jälkiä.

O-ou, sieltä se taas tuli. Tarkistaako vaan, et tullaanko mekin vielä vai haastaako se Yoshia vetokisoihin

Ehkä se vain halus toivottaa meidät tervetulleiks tai tervemenneiks ja lähti jolkotteleen omille teilleen. Lähistöllä koira haukkuu ja saa Yoshin huomion pois porosta. voimme jatkaa rauhallista iltakävelyämme Muonion kylän pikkukaduilla.

Kylä kierretty ja palaamme Retkulle katsomaan auringonlaskua, nukkumaan. Hyvää yötä.

Aamu valkenee ja malttamattomana haluan jatkaa matkaa, haluan katsella seuraavan auringonlaskun Norjan puolella.